Kirkkonummi

Hyvät ystävät

Tänään eri puolilla maailmaa vietetään YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää, ja osana sitä, täällä Suomessa Asunnottomien yötä.

Suomi oli vuosikymmenten ajan Euroopan mallimaita asunnottomuuden vähentämisessä. Mutta kehityksen suunta on muuttunut. Asunnottomien määrä on viimeisen parin vuoden aikana lähtenyt kasvuun. Viime vuoden lopulla Suomessa – pääasiassa täällä pääkaupunkiseudulla – oli 3800 asunnotonta, lähes neljäsataa enemmän kuin edellisenä vuonna. Kasvava määrä asunnottomista, lähdes 800 ihmistä, asuu kaduilla, majoittuu tuulikaapeissa, julkisissa vessoissa ja autiotaloissa. Näin kylmänä iltana ajattelen aivan erityisesti heitä.

Myös täällä Kirkkonummella asunnottomien määrä on lähtenyt nousuun. Vuodesta 2023 vuoteen 2024 yksinasuvien asunnottomien määrä on kolminkertaistunut. Tästä vuodesta emme vielä tiedä, mutta yleisen heikon taloustilanteen ja moninaisten leikkausten yhteisvaikutusten vuoksi sen voidaan pelätä kasvavan.

Jokaisen asunnottomuutta kuvaavan luvun muodostavan numeron takana on ihminen ja hänen elämäntarinansa, arvokas ja ainutlaatuinen. Usein näihin tarinoihin liittyy päihdeongelmia tai mielenterveydenhäiriöitä. Viimevuosina asunnottomuuden syyksi on kasvavassa määrin noussut taas, vuosikymmenten jälkeen, köyhyys. Kohonneet elinkustannukset, sosiaaliturvan heikennykset ja kiristyneet vuokramarkkinat ovat pudottaneet uusia ihmisiä ja perheitä asunnottomuuteen. Heidän joukossaan on nyt sellaisia ihmisryhmiä, joita asunnottomuus ei ole aiemmin koskettanut tässä mitassa – eläkeläisiä, opiskelijoita, lapsiperheitä.

Vuoden 2019 hallitusohjelmaan kirjattiin tavoitteeksi asunnottomuuden poistamisen vuoteen 2027 mennessä. Nykyisessä hallitusohjelmassa tavoite on typistetty pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2027 mennessä. Yhteisvastuun rimaa on siis laskettu.

Samalla valtiontukien leikkaukset ovat kohdistuneet kolmannen sektorin toimijoihin. Järjestöt yhdessä seurakuntien kanssa ovat perinteisesti paikanneet hyvinvointiyhteiskunnan verkkoon revenneitä reikiä, tehneet sellaista sote-alan ja hyvinvointia tukevaa työtä, mitä hyvinvointialueet eivät tee. Tämän työn resursseista leikkaaminen on suoraan pois jo valmiiksi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tuesta ja turvasta.

Tämän vuoden asunnottomien yön teemana onkin ”Ei kotia, ei turvaa”. Asunnottomuuden kokemukseen liittyy vahvasti turvattomuuden kokemus. Asunnottomuustilanteessa elävien ihmisten kokema syrjintä, epäasiallinen kohtelu ja väkivalta tulevat ilmi järjestöjen ja seurakuntien tekemässä kohtaamistyössä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat päihdeongelmaiset, nuoret, muualta Suomeen muuttaneet sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat. Asunto tarjoaa heille ja muille mahdollisuuden kotiin ja turvaan sekä avaa oven osallisuuden vahvistumiseen osana tätä yhteiskuntaa.

Asunnottomuus on syvästi turvattomuutta synnyttävä elämäntilanne. On ristiriitaista, että tästä huolimatta juuri asunnottomat ihmiset nähdään usein turvattomuuden aiheuttajina muille. Heidät halutaan pois silmistä, pois etu- ja takapihoilta. Ja kuitenkin juuri asunnottomien ihmisten turvallisuuden ja heidän tavoittamisensa kannalta on tärkeää, että sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavia tiloja kuten päiväkeskuksia, hätämajoitusta ja asumispalveluyksiköitä löytyy keskeisiltä paikoilta, taajamista, hyvien liikenneyhteyksien ääreltä – sieltä missä kaikki ihmiset liikkuvat ja missä yhteistä arkea eletään.

Asunnottomuuden vähentämiseen ja asunnottomien ihmisten elämäntilanteen parantamiseen tarvitaan nykyistä parempaa poliittista tahtoa ja konkreettisempia tekoja – mutta siihen tarvitaan myös myötätuntoa ja asennemuutosta meiltä kaikilta. Asunnottomien yö -kansalaisliike tekee tärkeää työtä tämän mielenmuutoksen edistämiseksi. Lämmin kiitos teille kaikille siitä.

Toivotan hyvän Jumalan siunausta ja turvaa tähän ja kaikkiin tuleviin öihin aivan jokaiselle.