Symbolit

Piispankaapu

Piispankaapu on kehittynyt kuorikaavusta (pluviale). Sitä aletaan käyttää jumalanpalvelusvaatteena 1000-luvulla. Keskiajan lopulla se oli vakiintunut piispojen ja pappien asuksi vihkimyksissä, juhlallisissa rukoushetkissä ja liturgisissa kulkueissa. Alun perin kaapuun kuulunut huppu muotoutui selkäkilveksi, joka kasvoi kokoa myöhäiskeskiajalla ja koristeltiin rikkaasti jalokivin ja helmin. Suomessa vuoden 1571 kirkkojärjestyksessä määrättiin piispankaapu piispan asuksi.

Piispa saa vihkimyksessä piispanristin, joka kuuluu näin hänen jumalanpalvelusasuunsa ja jota hän voi kantaa myös arkiasunsa kanssa. Ruotsin ja Suomen piispoilla on ollut piispanristi vuodesta 1805 lähtien.

Piispa Kaisamari Hintikan piispankaavun on suunnitellut Aalto-yliopiston muodin maisterivaiheen opiskelija Emilia Kuurila. Punainen on Pyhän Hengen ja Kristuksesta todistamisen väri. Kuurilan mukaan se viestii myös rakkautta ja lämpöä. Kaavun toteutuksessa on pyritty keveyteen ja juhlavuuteen. Villaisen kaavun koristelussa on käytetty kuva-aiheita Espoon tuomiokirkon keskiaikaisista maalauksista, ornamenttikuviosta sekä vihkirististä. Siihen on ommeltu myös kankaita, jotka on kudottu Kaisamari Hintikan suvussa 1940-luvulla. Kuorikaavussa on käytetty luonnonmateriaaleja, pellavaa, villaa ja silkkiä. Kaavun aurinkosymboli on kierrätetty edellisestä Espoon piispan kaavusta.

Hiippa

Piispanhiippa, mitra, on päähine, jota piispa kantaa liturgisen asun kanssa. Tämän kaksihuippuisen päähineen historia juontaa ainakin kristillisen kirkon itäisen haaran varhaiseen aikaan. Kristillisen kirkon yleiseksi piispan vaatetukseksi mitra tuli 1100-luvun vaiheilla. Mitran kaksihuippuinen muoto kehittyi vähitellen samalla kun päähinettä koristeltiin rikkaasti. Päähineen kaksi huippua kuvaavat Vanhaa ja Uutta testamenttia, joita piispa virassaan pitää esillä ja selittää. Hiippaan on kiinnitetty ristikoru, jonka keskellä Beryllikide. Kivi kuvaa Mariasta maailmaan syntynyttä jumalallisen valon liekkiä eli Kristusta.

Hiippa on toteutettu yhdessä Stadin ammattiopiston modistiopiskelijoiden kanssa.

Stolat

Stolan vihkiristi on kuva-aihe Espoon tuomiokirkosta.

Sauva

Piispan sauva

Espoon hiippakunnan piispan sauvan sakaroissa on 24 timanttia. Sauvan pallo-osan alapuolella on kultainen alue, jossa on tila hiippakunnan tulevien piispojen nimille.

 

 

Edellisen piispan kuorikaapu ja hiippa

Piispan liturginen asu
Espoon hiippakunnan piispan liturginen asu

Piispankaapu, hiippa ja stolat, professori Päikki Priha. Kaavoitus ja ompelu, ateljeepäällikkö Riitta Ojala ja taideompelija Kati Pajunen, Ateljé Solemnis

Jalometalliosat,  hopeaseppä Isto Kotavuopio, Sacrum Oy. Kirjonta,  tekstiilitaiteilija Birgitta Mavromichalis

ASU OTETTIIN KÄYTTÖÖN 16.12.2004

Kaavun helmaosassa on kuvattu kuin muistumana Kuninkaantien kartta sekä tärkeitä pysähdyspaikkoja tien varrella olevista kulttuurikohteista. 1300-luvulla tietä matkasivat piispat, porvarit, taiteilijat ja sotilaat. Tie kulki Bergenistä Oslon, Tukholman ja Maarianhaminan kautta Turkuun ja pitkin Suomen etelärannikkoa Espoon kautta Viipuriin, Pietariin ja jatkui Bysantin kautta aina Intiaan.

Selkäkilpi

Piispan liturginen asu takaapäin kuvattuna

Kilpeen on kuvioitu Elämänristi, jossa sana PHOS (pystysuorassa) = VALO ja ZOE (vaakasuorassa) = ELÄMÄ. ”Sana on valo, joka valaisee tien, jota ihmisen tulisi kulkea”.

Kaapu

Kaavussa on tyylitelty aurinko, jossa keskellä risti. Sama teema näkyy myös Espoon hiippakunnan vaakunassa. Kaavun ja hiipan materiaali on villaa, vuori silkkiä. Kaavussa voi myös nähdä häivähdyksinä hopealangan pistoja, kuin valonsäteitä, jotka tulevat ylhäältä. ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo” (Joh. 1:4).