Eläinlääketieteellisen tiedekunnan promootio, 5. sunnuntai pääsiäisestä Matt. 6:5-13

Viikko sitten, äitienpäivän aattona, istuin kirjoittamassa tätä saarnaa kotimme verannalla, keskellä kevään kohinaa. Tuomi tuoksui. Peippo ja mustarastas lauloivat kilvan. Valkovuokot kääntyivät metsänrajasta kohti aurinkoa. Että toukokuun alkupuolen voikin olla niin suloisen kesäistä!

Ilo ihanasta kirjoitusäästä ei ollut kuitenkaan aivan kirkasta, vaan sitä varjosti huoli. Eivät lapsuuteni västäräkit hyppineen vielä vapun tienoolla, eikä tuomi tuoksunut äitienpäivän alla. ”Västäräkistä vähäisen” kesäntuloa jännitettiin toukokuun lopulla ja äitienpäivän alla kuului jännittää ehtivätkö valkovuokot kukkaan.

Over the past seventy years, thermal growing seasons in the northern Europe have grown significantly longer. This is development is in line with the global warming even if some of it can be explained by natural variability in the atmosphere. Changes in the bird migration reflect the fact that spring begins now earlier than before. Constant shifting towards north of the center of gravity of nesting bird populations in Northern Europe speaks for the same environmental change.

In todays reading, Jesus teaches his followers how to pray. The words of prayer he uses are familiar to many of us. The Lord’s Prayer, has been repeated generations after generations for two thousand years. And even now, at this very moments, it is prayed by numerous people around the world. We too will soon join in the Lord´s prayer in this conferment service.

Isä meidän -rukous on kristityn perusrukous. Se ei kuitenkaan ole sinun rukouksesi, eikä se ole minun rukoukseni, vaan meidän rukouksemme. Rukous on yhteistä, sillä elämä on yhteistä ja meillä kaikilla on yhteinen Luoja, Isä meidän. Rukous rakentaa yhteyttä Jumalaan, mutta myös yhteyttä lähimmäisiin, toisiin ihmisiin.

Jeesus ei opeta Isä meidän -rukouksessa vain sanoja, joilla rukoillaan. Hän opettaa myös asenteen, jolla rukoillaan. Hän opettaa luottamaan siihen, että Jumala tietää mitä me tarvitsemme, mikä on meille hyvää ja riittävästi. ”Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.”

Tänään ajattelen aivan erityisesti yhtä Isä meidän -rukouksen pyynnöistä. ”Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme”. Isä meidän -rukousta on kutsuttu köyhien rukoukseksi. Siinä ei pyydetä yltäkylläisesti, vaan riittävästi, että selviäisimme tästä päivästä, että saisimme jokapäiväisen leivän riittämään. Muistammeko tämän yhteiskunnassa ja ihmiskunnassa, jotka edelleen tavoittelevat jatkuvaa kasvua, vaikka kasvun rajat ovat jo aikaa sitten tulleet vastaan?

Our daily bread isn’t just something that fills the stomach and keeps hunger at bay. Not only food and drink, but also faithful rulers, good government, seasonable weather, peace, and health… and true friends”, among others, according to Martin Luther´s Small Catechism. In the Lord´s prayer Jesus teaches us to ask all this in moderation and to consider: ”What is enough?”

In Christian theology of creation, the whole life and everything needed to sustain and protect life is considered as gift from God. God bestows on us and all the creation God´s love and good works. In this order of God’s self-giving love, no creature exists only for itself, but for others – to contribute to the lives and well-being of others. Each individual life is connected in many fine threads to the rest of biodiversity, to the rest of creation.

Vaikka tutkittu tieto lisääntyy koko ajan, tunnemme vain pienen osan elonkirjon keskinäisriippuvuuden säikeistä. Ehkä niiden merkityksen kirkastuminen palauttaa yhteiseen ymmärrykseemme jotakin, mikä oli jo kadonnut ihmiskunnan kollektiivisesta muistista. Olemme nähneet mitä merkitsee, kun lajeja toisiinsa sitovat säikeet katkeavat; mitä merkitsee, kun yksittäiset elämänlangat katkeavat ja yksi osanen, yksittäinen laji, katoaa. Tai mitä tapahtuu, kun yksi laji valtaa kohtuuttomasti alaa muilta. Mitä merkitsee, kun jokapäiväinen leipä ei jakaudu tasan kaikkien kesken. Mitä merkitsee, kun syömme tulevien sukupolvien leipää.

Ihmisyyteen kuuluu taipumus väärään ja pahaan. Kristillisessä perinteessä sitä kutsutaan synniksi. Synti on kaikkea sitä, mikä vääristää tai rikkoo suhdetta Jumalaan, toisiin ihmisiin, kaikkeen luotuun. Siksi Isä meidän -rukoukseen kuuluu keskeisenä pyyntönä myös anteeksipyyntö. Anna meille meidän velkamme anteeksi, anna syntimme anteeksi.

Jesus teaches how to live so that our relationship with God and with one another – not just with another human being, but with the whole creation and with future generations. He teaches how to live so that this relationship is not disturbed or destroyed: ”You shall love the Lord your God with all your heart and with all your soul and with all your mind.’ 38 This is the greatest and first commandment. 39 And a second is like it: ‘You shall love your neighbor as yourself.”

Sanat luovat todellisuutta, niin myös rukouksen sanat. Isä meidän -rukous avaa rakkauden kaksoiskäskyä käytäntöön. Mitä muuttuisi sinun omassa elämässäsi, jos seuraisit Jeesuksen antamaa tärkeintä käskyä: rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi? Minkälaiseksi meidän yhteinen elämämme, koko tämän maailman elämä, muuttuisi, jos rakentaisimme sitä Isä meidän -rukouksen mukaisesti: tyytyisimme kohtuuteen, antaisimme anteeksi, etsisimme Jumalan tahtoa.

Rukous ei ole ainoastaan ihmisen, ihmisen sydämen, puhetta Jumalalle, vaan myös Jumalan puhetta meille. Väsymys, huoli, epätoivo, epäusko – rukouksen ääni voi hiipua arjen alle. Hiljaisuudessa jää kuitenkin tilaa Jumalan äänelle, kutsulle ja kaipuulle meissä. Sillä rukous ei ole teko, vaan kuten kaikki muukin elämässä, Jumalan lahjaa, joka on tarkoitettu jaettavaksi eteenpäin.