Oikeustieteellisen tiedekunnan promootiojumalanpalvelus, 2. sunnuntai helluntaista, Luuk. 12:13-21

Kalastaja-alus upposi tämän viikon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Joonianmerellä. Sen kyydissä oli satoja Eurooppaan matkalla olleita siirtolaisia. Vain vähän yli sata ihmistä on löytynyt merestä elävänä. Kaikki heistä ovat miehiä. Yksikään laivalla olleisita sadoista naisista ja lapisista ei selvinnyt. Kyseessä on Välimeren tuhoisin onnettomuus seitsemään vuoteen.

Ennätysvuonna 2016 Välimereen hukkui yhteensä yli 5000 ihmistä. Välimeri, ikiaikainen kulttuurien kehto ja sivilisaatioiden välinen silta, on muuttunut muuriksi ja aivan liian monen ihmisen haudaksi.

Tämän päivän Luukkaan evankeliumin teksti, vaikka onkin herkullinen juridiikan näkökulmasta, ei ole valittu varta vasten tähän promootiojumalanpalvelukseen, vaan se on kirkkokäsikirjan mukainen viime sunnuntain ja siten koko tämän viikon evankeliumiteksti.

Perintöön ja omaisuuden jakoon liittyvät oikeudelliset kysymykset ovat jo vuosituhansien ajan olleet tärkeitä lähes kaikissa ihmisyhteisöissä, ja perintöihin liittyvät näkökulmat ovat olleet osa kaikkia oikeusjärjestelmiä. Siksi ei ole yllättävää, että tämä tematiikka esiintyy usein Raamatussa, myös Jeesuksen opetuksissa.

It was common in first-century Palestine for those in need of legal advice to turn to a rabbi. Jesus was a well-known teacher, and that is precisely why the young man in the story that begins the text comes to him for his advice concerning a question about the sharing of an inheritance. As is typical, a questioner turning to Jesus is surprised: he doesn’t get the answer he’s looking for.

We know almost nothing about this young man’s background, but we can conclude from his question at least that he isn’t the oldest of the siblings. He has an older brother who has refused to share their inheritance. Maybe the younger brother is rebelling against his older brother, who may be trying to keep the family together by keeping the inheritance undivided. We can’t be sure about this. However, Jesus spots the young man’s intentions and tells him a parable in response. Both the story that frames the parable and the parable itself are about greed. Greed. One of the seven deadly sins.

Ahneus ajaa ihmisiä liikkeelle. Ne, joiden elinolosuhteet ovat muuttuneet sietämättömiksi Afghanistanissa, Iranissa, Etelä-Sudanissa, Eritreassa, lähtevät liikkeelle. Moni pakenee sotaa, vielä useamman lähdön taustalla on luonnonkatastrofi. Sekä sodan että katastrofien taustalla on ihmisen ahneus.

Me elämme tällä hetkellä keskellä suurta murrosta. Muutoksen aikojen sijaan todistamme kokonaisen aikakauden, aionin, muutosta. Ilmastokatastrofi, kuudes sukupuutto, uudet kansainvaellukset, pandemia ja viimeisimpänä sota Euroopan sydämessä. Historian saranakohdassa näkyy kaiken taustalla vaikuttava ahneus. Jatkuvan kasvun tavoittelu on ajanut koko elonkirjon, ja sen osana ihmiskunnan, kantokykynsä äärirajoille.

Moni teistä on tutkimuksessaan ja väitöskirjassaan käsitellyt suurten muutosten tuomia haasteita juridiikalle. Osallistutte omalta osaltanne ihmisyhteisöjen yhteisten pelisääntöjen päivittämiseen, kykyymme vastata nopeaan muutokseen. Kiitos työstänne, onnittelut sen tuloksista. Te olette juhlanne ansainneet.

In classical theology every mortal sin is matched by a virtue. Moderation is the opposite of the sin of greed.

In the Lord’s Prayer, which we will pray together during this service as well, we ask God for our daily bread. Our daily bread isn’t just something that fills the stomach and keeps hunger at bay. According to Martin Luther’s Small Catechism it’s everything our body – and I would add, also our heart, soul, and mind – needs for food and everything else: work, rest, loved ones, justice, peace, and reconciliation.

All this in moderation – enough to get us through this day. One day at a time. Our daily bread isn’t yours or mine. It’s ours – our common daily bread that is meant to be shared.

Jeesuksen kertoman vertauksen kärki ei ole rikkaan miehen omaisuudessa, ei edes siinä miten hän sen käyttää tai jättää käyttämässä. Kyse on siitä, miten varallisuuden kerääminen vaikuttaa mieheen. Hän jättää noudattamatta rakkauden kaksoiskäskyä: ”Rakasta…, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. … Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 21:37-39)

Takertuminen omaisuuteen, valtaan, vaikutusvaltaan vetää ahneuteen turtunutta yhä kauemmaksi Jumalasta ja kauemmaksi lähimmäisestä. Ahneus kuolettaa sen, mikä ihmisessä on hyvää. Se kuihduttaa ne lahjamme, jotka muuten ilahduttaisivat ja rakentaisivat yhteistä hyvää. Ahneus rakentaa muureja, lähettää sotajoukkoja, käyttää häikäilemättömästi valtaa ja polkee oikeutta.

The double commandment of love makes an exception. We cannot greed for love. Love cannot be not accumulated, nor kept only to oneself. It is in the nature of love to share and to be shared, as love does not diminish by sharing.

God is the source of all love. God has loved us first, created everything out of God´s overwhelming love. Because of that same love it is possible for the broken and fearful, but also selfish and greedy, to grow in love, and to leave love as the only inheritence that really matters.

Rakkauden kaksoiskäsky tekee poikkeuksen. Rakkautta ei voi ahnehtia. Sitä ei voi kerätä varastoon eikä pitää vain itsellään. Rakkauden luonteeseen kuulu jakaminen, eikä se hupene, kun sitä jaetaan. Meidän perintöämme ei jaeta vain elämämme päätyttyä – me jaamme sitä joka päivä. Sen perinnön kanssa, oli se sitten millainen taakka tai siunaus tahansa, elävät ne, jotka tänäänkin etsivät parempaa elämää, sen kanssa elää koko elonkirjo, ja sitä jakavat myös tulevat sukupolvet.

Jumala on kaiken rakkauden lähde. Hän on rakastanut ensin meitä, luonut kaiken ylitsevuotavasta rakkaudestaan. Sen saman rakkauden vuoksi rikkinäisten ja pelokkaiden mutta myös itsekkäiden ja ahneiden, on mahdollista kasvaa rakkaudessa, ja jättää se perinnöksi, kaikkein merkittävimmäksi muistoksi tähän maailmaan.