Kahden maailman rajalla

Kristukselle rakkaat. Tervetuloa viettämään kauan odotettua juhlaa. Tämän Vihdin uuden siunauskappelin rakentamista on suunniteltu pitkään, se on herättänyt paljon keskustelua, rakennustöiden eteneminen uteliaisuutta – ja nyt me olemme koolla vihkimässä Vihdin kappelia käyttöön, uuden siunauskappelin vihkimistä.

Oletan, että useimmat meistä ajattelevat, että siunauskappeli on aika tavallinen rakennus. Tavallinen sillä tavalla, että näitähän löytyy lähes joka seurakunnasta, parhaimmasta useampikin. Mutta tällainen erityisesti hautaan siunaamista varten tarkoitettu rakennus ei ole maailman mittakaavassa mitenkään tyypillinen. Ympäri maailman vainajat saatellaan ja siunataan viimeiselle matkalle haudan äärellä taikka kirkossa.

Näin tehtiin Suomessakin vuosisatojen ajan. Siunauskappeleita täällä pohjolassa ruvettiin rakentamaan yleisemmin vasta viime vuosisadalla. Kappelissa ei pakkanen pure, ei sade kastele eikä aurinko porota, täällä ei olla sään armoilla. Siunauskappelit yleistyivät täällä meillä vasta viime vuosisadan jälkipuoliskolla, samalla kun seurakunnissa kasvoi tarve uusien hautausmaiden perustamiselle ja talouskin koheni. Noina vuosina, 1950-luvun lopulla, rakennettiin myös nyt jo purettu Vihdin Vanhalan siunauskappeli.

Tänään otamme tämän Vihdin uuden siunauskappelin, Vihdin kappelin, käyttöön Jumalan sanalla ja rukouksella. Kappeli seisoo kahden maailman rajalla. Nämä tuoksuvat ja valoisat hirsiseinät juurruttavat meidät Jumalan maailmaan, muistuttavat Luojan lahjoista ja siitä, miten hän ylitsevuotavassa rakkaudessaan luo jatkuvasti uutta, uutta elämää.

Alttariseinän ikkunasta näkyy toinen Jumalan maailma. Se maailma, josta tämän vihkimistilaisuuden raamatuntekstit kertovat. Tämä elämä päättyy kerran. Kristus on luvannut, että hänen rakkautensa tähden meitä odottaa toinen elämä, elämä Hänen yhteydessään. Alttari-ikkunasta näemme, että moni on päässyt jo perille Taivaallisen Isän kotiin, jossa on monta asuinsijaa, monta huonetta. Alttari-ikkunan äärellä voimme aavistaa jotakin taivaallisen kotimme todellisuudesta.

Vaikka siunauskappeli ihan käytännön syistä antaa meille suojaa ja tarkoituksenmukaiset tilat, sen merkitys on paljon syvempi. Tämä on surun ja jäähyväisten paikka. Täällä saatellaan rakkaita ihmisiä viimeiselle matkalle, armollisen Jumalan huomaan. Täällä kaivataan ja kiitetään, luotetaan Jumalan lupauksiin, lupauksiin iankaikkisesta elämästä ja jälleennäkemisen toivosta, lupaukseen siitä, että Kristuksessa meillä on tulevaisuus ja toivo.

Vihdin siunauskappeli on yksityisen uskon ja luottamuksen ja samalla koko seurakunnan yhteisen ylösnousemususkon paikka. Kun tämä kappeli kohta vihitään käyttöön, se ei ole mikä tahansa rakennus tai suoja – vaan se on pyhä tila, pyhitetty Jumalan kasvojen edessä viipymistä varten.

Tämän maailman myllerrysten, uhkien ja epätietoisuuden keskellä tuntuu tärkeältä voida luottaa Kristuksen sanoihin: ”Älköön sydämenne olko levoton.” Rukoilemme, että samat sanat voisivat kantaa kaikkia tähän kappeliin tulijoita surun ja ilon, elämän ja kuoleman keskellä.

”Älköön sydämenne olko levoton.” Tähän Vapahtajan lupaukseen luottaen tämä siunauskappeli on rakennettu ja siihen luottaen me vihimme sen tänään käyttöön.