Maailmassa on juuri nyt niin paljon pimeyttä, että valoa on vaikea löytää. Juuri nyt tuntuu tärkeältä ymmärtää, että pääsiäisen ytimessä on valon voitto pimeydestä, elämän voitto kuolemasta. Pitkäperjantain pimeydestä ja epätoivosta on vain lyhyt matka pääsiäisaamun valoon ja iloon.

Pääsiäisajan raamatuntekstit kertovat siitä, miten Jeesuksen ystävien ja seuraajien oli vaikea käsittää, mitä he löysivät, kun tulivat tyhjälle haudalle. Jeesuksen kuoleman myötä he eivät olleet menettäneet vain ystäväänsä ja opettajaansa, vaan myös sen uskon ja toivon, jotka hänen sanansa ja tekonsa, koko hänen läsnäolonsa, olivat synnyttäneet. Menetys on musertava.

Siksi Jeesuksen ystävien ensireaktio heidän tulleessaan tyhjälle haudalle ei olekaan ilo ja riemu. He ovat pikemminkin ymmällään ja pelästyneitä. Mitä ihmettä on tapahtunut? Maria itkee tyhjällä haudalla ja epäilee, että Jeesuksen ruumis on viety muualle. Pietari kurkistaa hautaan, mutta ei ymmärrä mitä on voinut tapahtua, ja lähtee pois. Kaiken tämän keskellä kukaan heistä ei tahdo ensin tunnistaa Jeesusta, kun he lopulta kohtaavat hänet.  Vasta tunnistamisesta kasvaa lopulta ymmärrys ja ilo.

Jeesus ei ole kuollut. Hän elää! Tyhjän haudan äärellä maailma näyttäytyy uudenlaisena, aivan toisenlaisena. Kuoleman keskeltä avautuu uusi elämä, tulevaisuus ja toivo. Siksi tämän maailman pimeys ei ole lopullista pimeyttä. Sen keskellä loistaa pääsiäisaamun valo.

Se, mikä on ollut kuollutta, herää elämään, mikä on revitty rikki, parannetaan, ja mikä on eksynyt pimeään, pääsee valoon jälleen. Elämä murtautuu lopullisesti esiin kuoleman vallan alta. Kuolemalla ei ole lopullista sanaa eikä valtaa. Kristus on voittanut kuoleman – ei vain herätäkseen itse elämään, vaan lahjoittaakseen koko maailmalle uuden elämän.

Kristus on ylösnoussut! Riemullista pääsiäistä!