Rauha teille!

Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, […] Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: »Rauha teille!» Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. (Jh 20:19-20)

Rauha teille! Näillä sanoilla ylösnoussut Kristus tervehti oppilaitaan ja ystäviään, kun tapasi nämä ensimmäistä kertaa kuolemansa jälkeen. Näiden samojen sanojen merkitys on tämän kevään mittaan muuttunut aivan uudella tavalla merkitykselliseksi. Olen itse tuudittautunut pitkänä rauhanaikana ajatukseen loppumattomasta, rikkoontumattomasta rauhasta. Nyt tiedän olleeni väärässä. Rauha ei ole itsestäänselvyys. Se vaatii sitoutumista. Rauhan eteen on tehtävä töitä, sitä on puolustettava, sen puolesta on rukoiltava, ja sitä on jaksettava rakentaa uudestaan ja uudestaan.

Rauha teille! Nämä sanat olivat merkitykselliset myös Jeesuksen ystäville ja oppilaille. Hänen kuolemansa myötä heidän elämästään katosi ilo, toivo ja merkitys. Tilalle tulivat suru, pettymys ja pelko. Ne saivat heidät pakenemaan tai piiloutumaan lukittujen ovien taakse. Mutta Jeesuksen sanat synnyttivät, ja synnyttävät tänäänkin, rauhaa – ei vain ulkoista, vaan sisäistä mielen ja sielun rauhaa.

Rauhan vastakohta ei ole vain sota, vaan myös pelko. Ylösnousseen Jeesuksen tervehdyssanat murtautuvat pelon, huomisen huolen ja sodan kauhun keskelle. Ne rauhoittavat kauhusta hakkaavan sydämen, luovat toivoa ja tulevaisuutta, vahvistavat luottamusta huomiseen, siihen päivään, jolloin rauha taas on.

Rauha teille! Kristuksen tervehdys ei ole vain tyhjä toivotus, vaan se on lupaus, sillä sen sanoo Jumala itse. Jeesus on Jumala, joka syntyy ihmiseksi, elää ihmisen elämän, kuolee ihmisten käsissä – ja voittaa kuoleman. Hän on Kristus – valo joka voittaa pimeyden, aamu joka päättää pimeimmänkin yön, rauha joka tyynnyttää pelon, ja elämä joka voittaa kuoleman, elämä, joka sanoo aina viimeisen sanan.

 

Pääsiäisaamun riemua ja rauhaa!

Kaisa