Ei huolta huomisesta - vaan huolta toisistamme

Ei huolta huomisesta – vaan huolta toisistamme

Matt. 6: 25-34

Jeesus sanoo:
”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

 

Kun viime viikolla luin tämän tekstin, hätkähdin sitä miten eri tavalla se avautuu nyt, kuin vielä pari vuotta sitten. Ajatus elämisestä vailla huolta huomisesta tuntuu melkein mahdottomalta, lähes vastuuttomalta, kun sitä tarkastelee tämän suurten kysymysten valossa.

Mutta juuri tämä kysymys: pitääkö meidän kantaa huolta huomisesta, jakaa koko maailmaa tänään. On huoletonta vastuuttomuutta, ilmastonmuutoksen kieltämistä, kulutukseen keskittyvää elämäntapaa, shoppailua, klikkailua, henkilökohtaisen vastuun ulkoistamista – mutta on myös toivottomuutta, ilmastoahdistusta, näköalattomuutta, konkreettista huolta siitä miten ja millä ruokkia perhe tänään tai mistä koululaiselle talvitakki pieneksi jääneen tilalle. Ja kaiken tämän keskelle, niin kuin kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa kahden tuhannen vuoden ajan, tulevat Jeesuksen sanat: Mitä te huolehditte! Älkää murehtiko!

Mutta hän sanoo myös: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.”

Jumala valtakunnan etsiminen on kristityn elämän mittainen tehtävä. Jumalan valtakunnan etsiminen muuttaa aikaperspektiiviä – avartaa katsetta tätä päivää, ensi vuotta, omaa elämäämme kauemmaksi. Kun katsomme kauemmaksi, saamme tilaa myös toivolle. Jumalan tahdon etsiminen muuttaa myös paikan mittasuhteita: Kun me katsomme tätä tuttua maailmaa ja luomakuntaa myllertäviä muutoksia Jumalan tahtoa etsiessämme, ne näyttäytyvät uudessa mittasuhteessa: kaikkia näitä suuria muutoksia vieläkin suurempi on hyvä Jumalamme, kaiken Luoja, kaiken elämän antaja ja ylläpitäjä.

Meitä siis kutsutaan tässäkin kulkemaan Kristuksen jalanjäljissä: Luottamaan siihen, että kaikki luotu, kaikki mitä on, on hyvän Jumalan käsissä – ja siihen, ja että hän tietää mihin olemme matkalla, missä olemme jo nyt.

Vastaus siihen miten meidän pitäisi suhtautua tämän päivän suuriin, koko ekosysteeminen olemassaoloa koskeviin kysymyksiin ei ole siis vastuuttomuuden ja murehtimisen janan kummassakaan päässä, muttei niiden välimaastossakaan. Vastaus on toisaalla.

Kuten uusi työtoverini, Bo Göran Åstrand, viime viikonloppuisessa saarnassaan sanoi: Meitä kutsutaan liittoutumaan yhteen hyvän kanssa, olemaan yhdessä hyvän puolella.  Hyvän puolella oleminen on yhteistä jakamista – oli se sitten konkreettisen aineellisen hyvän jakamista, tai välittämisen ja läsnäolon jakamista.

Meidän ei pidä keskittyä huolehtimaan omasta ruoastamme, tai omista vaatteistamme, omasta huomisestamme – vaan huolehtia toistemme hyvinvoinnista, huolehtia toinen toisistamme. Eikä vain nyt elävistä lähimmäisistä, vaan koko luomakunnasta ja tulevista polvista.