Ordinaatiomessu Espoon tuomiokirkossa

Jeesus sanoi: ”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti. Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.” (Joh. 15:26-16:4)

Nämä Johanneksen evankeliumin jakeet ovat katkelma pitkistä jäähyväisistä. Jeesus valmistaa ystäviään aikaan, jolloin hän ei ole enää heidän kanssaan. Seuraavien tuntien aikana hänet vangitaan, vuorokauden sisällä hänet tuomitaan ja teloitetaan. Kun Jeesuksen oppilaat ovat tehneet päätöksen lähteä seuraamaan häntä, he ovat jättäneet kaiken entisen taakseen. Siksi hänen kuolemansa tulee viemään heidän elämältään pohjan pois. Mutta se, mikä tapahtuu hänen kuolemansa jälkeen: ylösnousemus ja kuoleman voittaminen, on vielä mullistavampaa. Se antaa Jeesuksen seuraajille toivo ja tulevaisuuden. Samalla se mullistaa heidän elämänsä peruuttamattomasti, avaa heille kokonaan toisenlaisen todellisuuden.

Sinä uudessa elämässä Jeesus ei ole enää heidän luonaan. He joutuvat ratkaisemaan mitä tarkoittaa olla Jeesuksen seuraaja, kristitty, ilman että hän itse on heitä siinä neuvomassa. He joutuvat kasvamaan hengelliseen aikuisuuteen. Siihen Jeesus lupaa heille avuksi Totuuden Hengen, Pyhän Hengen.

Meitä luterilaisia ei tunneta ensisijaisesti siitä, että puhuisimme Pyhästä Hengestä. Olemme kovin Kristus-keskeisiä ja hyvä niin. Pyhä Henki on yksi Jumalan kolmesta persoona, siinä missä Isä ja Poikakin ovat. Me olemme saaneet Pyhän Hengen lahjan kasteessa. Ja jokaisessa messussa, valmistautuessamme ottamaan vastaan ehtoollisen sakramentin, me rukoilemme Pyhää Henkeä herättämään meissä uskon.

Raamattu ja kristillinen perinne antaa Pyhälle Hengelle monia eri nimiä.

Pyhä Henki on puolustaja. Ei puolustaja sillä tavalla, että voisimme vetäytyä Pyhän Hengen selän taakse, käyttää häntä kilpenämme. Pyhä Henki ei ole jotakin, jonka me voimme ottaa esiin halutessamme. Henki puhaltaa missä tahtoo, meidän tahdostamme riippumatta. Pyhä Henki ei ole myöskään jotakin jonka me saamme ulkoisesti, vaan hän on meissä sisäisesti läsnä, sydämessämme, mielessämme, sielussamme. Puolustaja todistaa Kristuksesta meille. Me tarvitsemme puolustajaa, jotta me jaksaisimme uskoa, että jaksaisimme toivoa ja että uskaltaisimme ripustaa toivomme juuri Kristukseen.

Pyhä Henki on lohduttaja. Kirkkomme Katekismuksen mukaan ”Pyhä Henki tuo Jumalan hyvyyden ja Kristuksen rakkauden meidän keskellemme.” Siis ei yksityisesti, kullekin meistä erikseen vaan meidän keskellemme, meille yhteisesti. Ilman Pyhää Henkeä me emme tuntisi Kristusta emmekä Jumalaa. Henki on sillanrakentaja Jumalan ja ihmisten – ja ihmisen ja ihmisen välille. Pyhä Henki on Jumalan rakastava kuiskaus korvissamme. Henki lohduttaa huolehtimalle siitä, että me emme jää yksin.

Pyhä Henki on eläväksi tekijä. Luin aivan hiljattain yhden kauneimmista tietämistäni Pyhän Hengen tehtävän kuvauksista. Yhdysvaltalainen professori emerita Ginger Barfield kirjoittaa: ”Maailmamme on tälläkin hetkellä Jumalan läpikastelema. Pyhän hengen tehtävä on paljastaa meille tämä.” Maailma on Jumalan läpikastelema. Jumalan läsnäoloa täynnä, niin kuin keväisen sateen kastelemaa maa. Yhtä täynnä Jumalan rohkaisevaa uutta luovaa, uuden kasvun antamaa hyvyyttä. Pyhän Hengen tehtävä on paljastaa meille tämä todellisuus, avata silmämme näkemään, korvamme kuulemaan ja kaikki aistimme tunnistamaan Jumalan rakastava läsnäolo kaikessa ja kaikkialla. Henki on eläväksi tekijä, sillä henki on silmien, korvien, kaikkien aistien avaaja Jumalan hyvyyden vastaanottamiseksi.

Tiina, Milla, Annamari, Lauri, Sanna ja Topi, te olette vastanneet myöntävästi siihen kutsuun, jonka Jumala ja kirkko ovat teille antaneet. Tänään teidät vihitään kirkon virkaan, Kristuksen todistajiksi tässä maailmassa. Tämän kevään mittaan valmistautuneet tähän vihkimykseen. Se matka, jota olette kulkeneet ja jota olemme yhdessä kulkeneet, ei kuitenkaan pääty tänään tähän Espoon tuomiokirkon alttarille. Vihkiminen kirkon virkaan ei ole päätepiste, vaan välietappi. Matka jatkuu tästä edelleen.

Kuten oppilailleen ja kaikille seuraajilleen ennen teitä, Kristus lupaa teillekin, ettette jatka sitä matkaa yksin. Tässä messussa seurakunta ja kirkko rukoilee aivan erityisesti teidän ja tämän matkan jatkumisen puolesta. Se rukoilee, että te saisitte Pyhän Hengen lahjan, niin että te olisitte Jumalan uskollisia todistajia tässä maailmassa, siinä virassa johon teidät vihitään.

Juuri tätä varten Jeesus lupasi seuraajilleen Totuuden Hengen, sen joka todistaa Kristuksesta – heille, joiden tehtävä on todistaa Kristuksesta.

Herran henki on minun ylläni,

sillä hän on voidellut minut.

Hän on lähettänyt minut

ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,

julistamaan vangituille vapautusta

ja sokeille näkönsä saamista,

päästämään sorretut vapauteen

ja julistamaan Herran riemuvuotta.

(Luuk. 4:18-19)

Totuuden Henki ei ole siis ole tarkoitettu yksin omistettavaksi. Henki ei pysäytä tai säilö: se lähettää eteenpäin ja jakamaan edelleen. Jeesuksen Henki lähetti jakamaan hyvää vapautuksen sanomaa. Hänen seuraajansa Henki lähetti jakamaan sanomaa Jeesuksesta.

Meidät kaikki Henki kutsuu liittymään Kristuksen todistajien pitkään ketjuun. Henki avaa meidän sydämemme Kristuksen kaikkiantavalle rakkaudelle, niin että voimme rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiämme.