Seurakuntien päiväkerhotyö 80-vuotta, Espoonlahden kirkko

1960-luvun lopulla Helsingin Koskelan kallioille, aivan Lahdentien alkupään viereen, nousi kolme suurta yhdeksänkerroksista kerrostaloa. Niistä keskimmäisen alimmassa kerroksessa, talon päädyssä olevassa kerhohuoneistossa, aloitti toimintansa Käpylän seurakunnan päiväkerho. Sinne minun vanhempani veivät minut syksyllä 1971, täytettyäni kesällä neljä vuotta, joka oli päiväkerholaisilta edellytetty alaikäraja.

Päiväkerhon tilat olivat vaatimattomat: eteinen, kaksi kerhohuonetta, komeron kokoinen keittiö ja pieni vessa. Ulkoleikeille virikkeitä tarjosi taloyhtiön yhteinen leikkipaikka ja sen viereinen kallionnyppylä.  Aitaa pihan ympärillä ei ollut, salvattavasta portista puhumattakaan.

Pienelle vasta-alkajalle päiväkerho oli ihana ja samalla vähän kamala paikka. Kamalinta oli, uuden jännitys – ihaninta sitten kaikki muu: leikit, laulut, askartelu, aina keskiviikkoisin tarjottu makaronivelli – ja ihan kaikkein ihanimpana Kylli-täti.

Kylli-täti oli suuri rakkauteni, jonka viereen halusin aina laulupiirissä päästä ja jonka kädessä roikuin pihallakin. Kylli oli myös se, joka esitteli minut Jeesukselle – tai pikemminkin Jeesuksen minulle. Se tapahtui raamatunkertomusten muodossa, vaaleansinisen flanellotaulun äärellä.

Kunnalliskodintien kerhohuoneesta seurakuntapolkuni jatkui kerhonohjaajaksi, isoseksi, seurakuntaneuvostoon…. ja aina tähän juhlailtaan asti tänne Espoonlahden kirkolle. Mutta ensimmäisiä askelia sillä polulla ohjasi ihana Kylli-täti.

Temat för 80-årsjubileet av församlingens dagsklubbshemsverksamhet är GLÄDJE – Förundran, lek och delaktighet. Vilket tema kunde vara mer passande för ett jubileumsår som fokuserar på barn!

I söndags firade vi Mikaelidagen i kyrkoåret. I evangeliet lyfter Jesus upp ett barn bland de vuxna – och ger de vuxna ansvaret att se till att alla barn får möjlighet att njuta av en trygg barndom.

Vi vet att inte alla barn har haft eller har denna möjlighet. Detta gör det ännu viktigare att erbjuda upplevelser av trygga vuxna och trygga Gud. Andliga upplevelser i barndomen – hur små de än må vara – förblir med oss.

Lapsuuden hengelliset kokemukset – ovat ne miten pieniä kokemuksen muruja tahansa – jäävät itämään. Jollekin niistä kasvaa läpi elämän turvaa tuova polku, jollakin toisella ne alkavat versoa vasta jossakin elämän myöhemmässä vaiheessa. Päiväkerhotyössä ja varhaiskasvatuksessa kylvetään näitä turvan ja kasvun siemeniä.

Kirkossamme työskentelee tällä hetkellä noin 1600 varhaiskasvatuksen ammattilaista, lähes 10 % koko henkilöstöstä. Tämä kertoo siitä, että lapsiin panostetaan ja heidän kanssaan tehtävä työ nähdään tärkeänä. Mutta mikään kirkon yhteinen satsaus varhaiskasvatukseen ei ole vaikuttavaa eikä merkityksellistä, ellette te tekisi työtänne ammattitaidolla ja suurella sydämellä. Iso lämmin kiitos siitä. Ett stort tack för det arbete ni utför med skicklighet och värme.

Moni asia maailmassa ja ihmisten arjessa on suuressa muutoksessa. Se näkyy myös kirkon päiväkerhotyössä ja varhaiskasvatuksessa. Miten voimme huolehtia siitä, että pienet pääsevät kokemaan rakastavan Jumalan läheisyyden, kun yhteistyö päiväkotien ja koulujen kanssa on murroksessa, tai kun kodit kaipaavat yhä enemmän rohkaisua ja tukea kristillisessä kasvatuksessa? Tai kun pienet ja isommat lapset tarvitsevat yhä useammin aikuisen erityistä tukea ja huomiota pärjätäkseen ryhmässä?

Muutosten keskellä työn luonne muuttuu: Täällä Espoon seurakuntayhtymässä monien lastenohjaajien nimike on muutettu perhetyöntekijäksi tai perhetoiminnanohjaajaksi. Se kertoo työn muuttumisesta kokonaisvaltaisemmaksi, lapsen lisäksi vanhempien ja koko perheen tukemiseksi.

Nya arbetsformer har skapats och resurser har fördelats där de behövs. I Tapiola församling når musikklubbarna ett växande antal barn och vuxna. Här I Espoonlahti eller i Grankulla har antalet klubbdagar och -tider ökat, vilket gör att dagklubbarna når nya barn och familjer.

Livsstil förändras, och klubbaktiviteter mitt på dagen är inte längre ett alternativ för alla.  Hur tar församlingen som arbetsgivare hänsyn till behovet av kvälls- och veckoslutsklubbar vid sidan av dagklubbarna? Hur kan vi växa, utveckla och förändra tillsammans med familjernas förändrade verklighet?

Paljon on siis muuttunut niistä vuosista, kun tutustuin flanellotaulu-Jeesukseen koskelalaisessa kerhohuoneessa. Muutoksessa mukana elämällä turvaamme sen, että kaikkein pienimmät saavat jatkossakin kokemuksen pysyvyydestä: turvallisesta paikasta rakastavan Jumalan lähellä.

On toinenkin asia, joka ei muutu: kirkon varhaiskasvatuksessa ja päiväkerhotyössä tarvitaan jatkossakin osaavia, osallistavia ja rakastavia aikuisia. Te teette mahdolliseksi ihmettelyn, leikin ja osallisuuden, siis ilon turvalliset kokemukset, kaikkein pienimmille.

Ehkä joku heistä pitää viidenkymmenen vuoden päästä juhlapuhetta varhaiskasvatuksen vuosijuhlassa ja muistelee juuri sinua, turvallista merkityksellistä aikuista.

Kiitos niistä siemenistä, joita kylvätte. Hyvä Jumala siunatkoon työtänne jatkossakin.

Tack för de frön ni sår. Må Gud fortsätta att välsigna ert arbete.