Vihdin kirkko 250-vuotta

Joskus väärään kysymykseen löytyy oikea vastaus. Tällainen vastaus vaikuttaa ajatteluun usein enemmän kuin vastaus, jollaisen kysyjä olettaa kysymykseensä saavansa.

Päivän evankeliumissa Jeesuksen oppilaat kysyvät, kuka on suurin taivasten valtakunnassa (Matt 18:1-6, 10). Tämä on ihmiselle varsin luonnollinen kysymys. Historiaa kirjoitettiin pitkään suurten, voimakkaimpien, ja mahtavimpien historiana. Suurimpien suusta saadaan kuulla yhteisöjen tavoitteet ja arvot.

Jeesuksen oppilaat kysyvät suurinta, mutta Jeesus nostaa esille pienimmän, lapsen. Lapsi on yksi ”vähäisistä”. Vähäiset ovat ihmisiä, joilla ei syystä tai toisesta ole vaikutusvaltaa ja merkittävää asemaa yhteiskunnassa. Usein he ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia.

Jo ennen Jeesusta profeetat olivat muistuttaneet, kuinka tärkeää on pitää huolta vähäisistä: leskistä, orvoista ja muukalaisista – siis ihmisistä, joilla ei ole turvaverkkoja ja vahvaa yhteyttä yhteisöön. Kun Jeesus aloitti julkisen toiminnan, hän siteerasi Luukkaan evankeliumin mukaan Jesajan kirjaa:

”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”

Samasta Jesajan kirjasta löytyy myös tämän sunnuntain ensimmäinen lukukappale: ”Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa.”

Jumala katsoo toisella tavalla kuin ihminen. Ihminen etsii suurta, Jumala näkee myös vähäisen, syrjään jääneen ja syrjään sysätyn.

Jeesuksen oppilaat kysyvät suurinta, mutta Jeesus kertoo, ketä varten taivasten valtakunta on: vähäisimpinä pidettyjä varten. Taivasten valtakunta on sorrettuja, muukalaisia, köyhiä, sairaita, halveksittuja ja yhteisön turvaverkkojen ulkopuolella eläviä ihmisiä varten. Jeesuksen opetuksen keskipisteessä on Jumalan valtakunta, joka on tullut lähelle. Hänen toimintansa keskipisteessä ovat juuri nämä, kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat.

Tänään Jeesus nostaa esille tuntemattomaksi jääneen galilealaisen lapsen. Tämän päivän maailmassa monilla lapsilla on parempi asema yhteiskunnassa kuin tuolla lapsella kaksituhatta vuotta sitten tai vaikkapa niillä vihtiläisillä lapsilla, jotka elivät 250 vuotta sitten, kun tämä kirkko vihittiin käyttöön. Tämän päivän lapsilla on parempi suoja nälkää ja tauteja vastaan, he saavat laadukasta koulutusta, lainsäädäntö suojelee heitä monin tavoin ja edellyttää vaikkapa lapsivaikutusten arviointia yhteisissä päätöksissä.

Moni asia on lapsilla hyvin, mutta haavoittuvuus ja haavoitetuksi tuleminen on yhä osa lasten todellisuutta Suomessa ja koko maailmassa. Lapset ovat alttiita vanhempien ja voimakkaampien ihmisten manipuloinnille fyysisessä maailmassa ja tietoverkoissa. Koronaviruspandemia, sodat ja talouden taantuma vaikuttavat juuri lapsiin ja näkyvät heidän elämässään vielä vuosikymmenten päästä – samoin kuin ilmastokriisi, jonka asettamien kysymysten keskellä lapset ja nuoret rakentavat tulevaisuuttaan.

Kristus kutsuu meitä nostamaan lapsen keskelle. Hän kutsuu meitä, myös kirkkoa ja seurakuntaa, näkemään ja kuulemaan lapsen ja lapsen tarpeet. Lasten hyvinvointi on yhteistä hyvinvointia. Eikä vain lapsen, vaan kaikkien vähäisten. Heitä pitää kuulla, heidät pitää ottaa mukaan ja ottaa huomioon. Kristuksen seuraajien tehtävänä on rakentaa oikeudenmukaista ja yhdenvertaista maailmaa, jossa jokaisen ihmisen ihmisarvo toteutuu.

Jeesuksen antama vastaus käänsi hänen oppilaittensa katseen vallasta vähäisyyteen, suuruudesta pienuuteen. Ranskan Colmarinssa sijaitsevassa Unterlinden-museossa on esillä alttaritaulu, jonka taiteilija Mathis Grünewald maalasi Isenheimin luostaria varten. Teos kuvaa ristiinnaulittua Jeesusta ja ihmisiä hänen ristinsä juurella. Ristin juurella seisoo myös Johannes Kastaja. Johanneksen oikean käden suhteettoman pitkä sormi osoittaa ristillä kärsivää Jeesusta, vasen käsi kannattelee Raamattua.

Kuva on historiallisesti epätarkka – olihan Johannes Kastaja mestattu jo kauan ennen Jeesuksen kuolemaa ristillä, eikä Raamattua sellaisena, kuin sen nyt tunnemme, ollut Johanneksen käytössä. Taiteilija on luonnollisesti tiennyt tämän. Hänen taulunsa Johannes Kastaja on maalauksessa väärässä ajassa ja paikassa, koska hänellä on tehtävä. Johannes on ajan rajat rikkova kertoja, jonka viesti katsojille on kirjoitettu hänen kätensä viereen. Viesti on lainaus Johanneksen evankeliumista: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”

Johanneksen suhteettoman pitkä sormi vetää katsojan huomion itseensä. Samalla se kuitenkin viittaa itsestään pois, kohti runneltua Jeesusta. Taulun katsojan tulee kiinnittää huomionsa häneen. Johanneksen sormi osoittaa Jeesusta ja samalla kaikkea ihmiskunnan kärsimystä. Johanneksen sormi nostaa esille kaikki vähäiset yhdessä ristiinnaulitun Jeesuksen kanssa.

Vihdin paikallislehdessä kysyttiin taannoin lukijoilta, mikä kuva voisi olla Vihdin erityinen tunnusmerkki. Selkeäksi voittajaksi nousi Vihdin kirkko, jota pidetään näkyvänä ja kauniina kirkkona keskellä kylää.

Kirkko on seissyt tällä paikalla 250 vuoden ajan, rakennettu kahdesti uudestaan salamaniskun sytyttämän tulipalon jäljiltä. Vihdin kirkko on ollut ja on katseen ja ajattelun kääntäjä sukupolvesta toiseen. Johannes Kastajan sormen tavoin se vetää huomion itseensä ja samalla viittaa pois itsestään.

Kirkko on kutsunut 250 vuoden aikana vihtiläisiä ja muualta tulleita kiinnittämään huomion itseään suurempaan todellisuuteen monin tavoin. Olipa se sitten kirkkotilan hiljaisuus tai musiikki, olipa se rukous Jumalan kasvojen edessä tai kokoontuminen yhteiseen pöytään. Yhtä ovat puhutelleet Raamatun sanat, toista joku sellainen, mitä ei voi pukea sanoiksi. Jokainen on kohdannut Jumalan todellisuuden tässä kirkossa. Kokemukset ovat synnyttäneet tunnesiteen tähän rakennukseen. Samalla vuoropuhelu Pyhän kanssa on muuttanut ihmistä.

Kirkko on muuttanut paitsi ihmisiä myös koko yhteisöä. Kirkko seisoo tässä, koska Kristus rakentaa vuosisadasta toiseen kirkkoaan teistä, vihtiläiset ja kaikki muualta tulleet. Kirkko seisoo tässä, koska Kristus ruokkii ja uudistaa seurakuntaansa.

Jeesuksen antama oikea vastaus oppilaiden väärään kysymykseen on yhä voimassa. Taivasten valtakunta on lapsia ja kaikkia vähäisiä varten. Johannes Kastajan sormen viesti Isenheimin alttaritaulussa on samoin yhä ajankohtainen. Kun käännämme katseemme Kristukseen, näemme sekä kärsivän ihmisen, kärsivän luomakunnan, kärsivän maailman. Samassa Kristuksessa me näemme armollisen, rakastavan ja myötätuntoisen Jumalan.

Vihdin kirkko näkyy yhä kauas ja kutsuu kohtaamiseen Jumalan ja lähimmäisten kanssa. Pitäkää kirkon ovet avoinna kaikkia varten, niin että Kristus pääsee rakentamaan kirkkoaan erilaisista palasista, meistä kaikilla tavoilla erilaisista ihmisistä.

Hyvä Jumala on siunannut tätä kirkkoa ja siihen kokoontuvaa seurakuntaa jo 250 vuoden ajan. Saman siunauksen jatkumista rukoilen myös tuleville vuosisadoille.